Aamunavaus

Joku esimiehistä on selvästi aloittanut jonkun syvältäjohtamiskurssin ja suoritti kuukausi sitten jotain ihmiskokeita tai kotitehtäviä meillä alaisilla. Innosta hehkuen Rillinauha ja Tärkki kutsuivat silloin kahden projektin porukat pieneen kokoushuoneeseen, johon emme ikinä mitenkään mahdu kaikki istumaan. Kokoustila tuli aivan täyteen ja etuosassa puolittain fläppitaulua vasten seisoi Rillinauha hypistellen hihojaan. Tämän täytyy olla melkein tärkeää, mietin silloin.

Rillinauha aloitti innoissaan selittämään asiaansa. Että nyt on niinku alettu tosissaan kuunnella meitä työntekijöitä. Että nytten niinku sit oikeesti kommunikoidaan, eikä enää vaan keskenään kahvihuoneessa pulputeta asioista. Ihmiset pälyilivät vähän hämmentyneinä ympärilleen. Kuulostaa hyvältä, mitäs tämä nyt on? Rillinauhalla oli mukanaan hernepussi, jota hän pallotteli siinä kädessään ja selitti samalla, että aletaan nyt  niinku säännöllisesti kokoontua tälleen yhdessä ja sitten Käydään Läpi meidän huolia ja epäkohtia. Siinä alkoi jo olla ihan innostunut yleinen mieliala päällänsä, että tämähän on mahtavaa, koska tätä täällä on todella kaivattu! Kunnon vuorovaikutusta esinahkojen ja työntekijöiden välillä!

Rillinauha tohkeissaan selitti, että nyt aloitetaan niinku puhtaalta pöydältä ja esitellään itsemme. Se tuntui aika älyttömältä, koska vietän näiden ihmisten kanssa enemmän aikaa kuin omien lasteni. Tiedän heistä suunnilleen kaiken tietämisen arvoisen ja kiitos Tikkujalan vähän liikaakin.
"Minä olen Rillinauha, lähiesimies, olen koulutukseltani Yhteiskuntatieteiden maisteri ja olen ollut talossa kuusi vuotta.", sitten hän heitti hernepussin Tärkille, joka sanoi lyhyesti "Tärkki, lähiesimies, njooh..." ja heitti hernepussilla vatsaan lähinnä seisovaa kollegaa, joka tiputti pussin lattialle. Sekavana massana seisovat ja istuvat kollegat mutisivat terapiahernepussille lyhyet taustatietonsa.
Tärkki keskeytti tututstumiskierroksen (luojan kiitos ennen Tikkujalkaa! Siitä esitelmästä ei olisi tullut koskaan loppua!) kertoen, että välitettavasti aika loppui ja työt odottaa, mutta "jatketaan tästä".

Nyt on kulunut kuukausi ja uutta kokousta ei ole kuulunut. Kuulin Hanksin (työpaikan ehdottomasti siittämiskykyisin uros) kysyvän kerran Rillinauhalta, että onko tietoa milloin käydään läpi niitä epäkohtia. Vastaus oli, että yritetään järjestää aikaa uudelle kokoukselle.

Mitähän iloa tästä nyt oli? Heittelimme varttitunnin hernepussia kokoushuoneessa ja nyt esinahkat voivat vetää viivan To Do -listallaan kohdan "vuorovaikutuksellinen esimiestyö" yli? Kun seuraavassa henkilöstökyselyssä itkemme taas rivikaupalla miten esinahkoja ei kiinnosta, niin he voivat nyökytellä toisilleen että ne ei taaskaan arvosta, koska kyllähän meitä kiinnostaa.... muistathan senkin yhden kokouksen... kyseltiin epäkohtia... niin.. ne vaan halus puhua itsestään... minkäs tässä teet?

PS: Seppo-Tiinalla on uusi kahvikuppi. Tunnen oloni pahantahtoiseksi.