Seppo-Tiinan kahvikuppi on löytynyt!
Hillitsin mielitekoni enkä piilottanut kahvikuppia vessaan, sillä tulin siihen lopputulokseen että se olisi luonnontapahtumiin puuttumista. Samaan tapaan kuin luontokuvaaja ei auta kiipeliin joutunutta gasellinvasaa, minä jätin Seppo-Tiinan kahvikupin vaeltamaan vapaana. Yhtä tietämättömänä tarkoista silmistäni, kuin konsanaan leijona savannilla, Seppo-Tiina jatkoi vaelteluaan konttorissa tarkkojen silmieni seuratessa joka liikahdusta. Pidin silmällä etenkin liikehdintää paskahuusseja kohti.
Ilman kahvia Seppo-T. ei ilmeisesti saanut aineenvaihduntaansa käyntiin ja ensimmäinen liikahdus ei siis tapahtunutkaan vessaan, vaan kohti kopiokonetta. Meidän kopiokoneemme on aivan oma persoonansa ja palaan siihen myöhemmin. Seppo-Tiina väijyi kopiokoneen äärellä, latoi paperia kierrätysastiaan yhden sademetsän verran (miten vaikeaa se aanelosen asemointi VOI OLLA? SIINÄ ON SELLAINEN RUUDUKKO!) ennenkuin pyysi apua Tikkujalalta. Tikkujalka on niitä yksilöitä, joilla on huomattava määrä hiljaista (ja vähemmän hiljaista) tietoa. Hän on todellä riipivä persoona, mutta tietää kiusallisen paljon kaikesta. Ja kaikista. Tikkujalan neuvot tulevat aina juorujen kera, halusit tai et. Juorut ovat tällaisessa firmassa vaihtovaluuttaa. Et voi vain saada niitä, vaan sinun on aina annettava niistä maksu. Jos et anna sitä vapaaehtoisesti, sinä annat sen joka tapauksessa. Se on jotain mitä sanot puolihuolimattomasti, viattomasti, huomaamattasi. Tikkujalka on mestari tarttumaan tarinoihin ja aivan yhtä mestäri levittämään niitä. Kun hänen kanssaan juttelee, ei oikeastaan tunne juoruilevansa. Hän saa sinut tuntemaan, että kaikki sanotaan luottamuksella. Ystävä toiselle. Joten jos pyydät neuvoa Tikkujalalta, sinulla kannattaa olla joku keksitty juoru takataskussasi jolla tyydyttää hänet. Itse aion ensi kerralla kertoa Seppo-Tiinan kahvikupista vessassa ennen kuin pyydän häntä vilkaisemaan jotain ongelmaa. Ja Tikkujalka on ihan oikeasti hemmetin fiksu ja hyvä työntekijä, kollegatasolla minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa.
Taisteltuaan kopiokoneen kanssa Seppo-Tiina palasi työpisteelleen ja minä menetin vähän mielenkiintoni häneen ja yritin tehdä töitä. Hakkasin näppäimistöä kiihkeään tahtiin melkein puoleen päivään saakka, kunnes havainnoitsijan vaistoni herättivät minut. Seppo-Tiinan elimistö on ehkä viiimein valmis luopumaan osasta itseään, vaikka Seppo-T on verestävistä silmistään päätellen sinnitellyt ilman kahvia koko aamun. Vyöryminen kohti vessaa alkaa. Hyvän tovin jälkeen Seppo-T tulee ulos vessasta ja piilottelee kahvikuppia norjaa varttaan vasten. Ihan kuin kukaan ei huomaisi, ihan kuin ketään kiinnostaisi. Paitsi minua, joka kätkin hymyni näytön taakse.
Myöhemmin kuljin hänen työpisteensä ohi ja kommentoin ilahtuneesti löydettyä kuppia. Hän ei tiennyt missä se oli ollut. Niin, ei ollenkaan. Ei mitään aavistusta. Se vain yhtäkkiä ilmestyi hänen työpöydälleen. Niin. Varmaan joku vahingossa ottanut. Niin ei hän ajatellutkaan että sitä olisi kukaan ottanut tahallaan. Onneksi kuppi palautettiin.
Ensi kerralla vaadin lunnaat.
ps: sinä joka pimität työpisteelläsi näppäimistön puhdistukseen tarkoitettuja painepulloja! Ole hyvä ja palauta ne tarvikehyllyyn! Näppiksessäni on pian oma ekosysteeminsä jos en pääse putsaamaan sitä!
