Olen se näkymätön ja hiljainen olento konttorisi nurkkauksessa. Olen Sepon ja Tiinan kylmä hiki. Olen se liian kiltti puurtaja, joka tuntee huonoa omaatuntoa iltalehtien lukemisesta, vaikka tietää kollegojen tekevän PALJON PAHEMPIA asiota työajalla. Facebookkia, youtubea. Kuplapelejä. Tie helvettiin on päällystetty proxysivustojen antimilla. Minä en tee noista mitään, minä pelkään että IT -osaston hemmot on jotain swat-koulutettuja tappajia, jotka tulevat vaijereilla ikkunoista sisälle heti kun harkitsenkin jotain niin tuhmaa, kuin roskalehdet.
Mutta nyt minä kerään rohkeuteni ja kirjoitan tätä avokonttoripakolaisen päiväkirjaa, sillä minä en kestä enää.
Jos en tee jotain tuhmaa, niin minä vielä räjähdän kappaleiksi täällä. Räjähdän niin että mapit lentelee kaikkiin ilmansuuntiin. Räjähdän niin että nitoja menee seinästä läpi. Alan kirkua niin, että henkilöstöpäällikkökin ihmettelee että "kuka tuo on ja kauanko hän on täällä ollut töissä?". Räjähdän niin kovaa että kaikkien excelit kaatuvat, kaikkien järjestelmät menee lukkoon, sähköpöydät alkavat mennä ylös alas itsestään ja kahvinkeittimet syytävät kiehuvaa kahvia kaikista mutterinreijistä!
Minun on PAKKO kertoa jollekin tästä orjakaleerista. Ja minua hiottaa jo ajatuskin tästä. Kaikki tapahtumat ja henkilöt tulevat olemaan siinä fiktion rajamailla. Ehdottomasti liioiteltuja, suurimmaksi osaksi valehdeltuja, aivan ehdottomasti totuudelle perustuvia.
Apua! Kuka hullu tällaista työtä tekee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vertaistukea tästä
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.